Muutto Chenang Beachille

Istun viimeistä kertaa viidakkomajan parvekkeella Berjaya Langkawi Resortissa. Muut vielä nukkuvat ja minä kirjoitan ja kuuntelen viidakon ääniä, kuten muinakin aamuina.  Tätä tulee kyllä ikävä. Tämän kirjoitettuani Herra V kömpikin parvekkeelle. Hän huutelee ohi meneville busseille "morning" :) 

Eilinen ei alkanut kovin ihanasti Prinsessan syötyä pilaantunutta nakkia aamiaisella. Prinsessa sanoi minulle "äiti, tää nakki on tosi tosi pahaa". Nakkia tutkittuani, huomasin sen olevan aivan vihreä ja haisevan kammottavalta. Koko päivän odotin vaikutuksia, mutta ainakaan vielä ei ole ilmennyt mitään.  Muuten päivä meni laiskasti altaalla. Me aikuiset onnistuttiin käräyttämään nahkamme, vaikka samat rasvat oli käytössä kuin muulloinkin, eikä edes oltu auringossa erityisen kauaa. Aurinko vaan oli todella polttava. Kävimme vihdoin myös juomassa hotellin tarjoamat tervetulodrinkit ja löysimmekin sen myötä hotellilta ihan uuden paikan. Baarin yhteydessä oli pelihuoneita, tietokoneet asiakkaiden käyttöön ja kirjasto. Paikka oli myös ainut oikeasti viileä paikka koko hotellissa. Huoneessa on kyllä ilmastointi, mutta kosteus on täällä niin raju, että raikasta huoneesta ei saa millään. Illallisen jälkeen taas pakkailtiin. 

Aamiaisen jälkeen pakattiin loput kamat ja kerättiin hetki voimia mökillä. Sitten ajeltiin viimeisen kerran viidakkobussilla kirjautumaan ulos hotellista. Ekan kerran tällä reissulla oli vähän haikea fiilis.  Saatiin nopeasti iso taksi, jolla lähdettiin köröttelemään kohti Chenang Beachia. Tiet ei täällä ole kovin kummosia, joten vauhti ei päätä huimaa. 

Matka kesti ehkä puolisen tuntia ja olimme perillä heti puolen päivän jälkeen. Huoneen saimme kuitenkinnvast klo 15, joten jätimme laukut säilöön ja lähdimme ihmettelemään hotellin ympäristöä. Chenang Beach on Langkawin vilkkain ranta ja hotellimme on aivan keskustassa. Turistikrääsää myyviä kauppoja riittää koko rannan mitalta. Myös ruokapaikoissa on valinnanvaraa. Ranta ei ole    

mitenkään ihmeellinen, mutta kyllä siellä varmasti lötkötelee ja tekee hiekkakakkuja sen mitä tarve vaatii. Harmillista on se, että täällä joka puolella on Jelly fish -varoituskylttejä. Pitänee vähän miettiä uimista vielä.

Hotellimme on yksinkertainen kaupunkihotelli. Hotellissa ei ole ravintolaa tai uima-allasta. Vähän tuo altaattomuus nyt harmittaa, mutta täytyy välillä pihistellä. Ollaan kuitenkin oltu aika hyvissä 

hotelleissa koko ajan. Parvekkeelle alla on "poliisiasema" eli muovipöytä, kaksi tuolia, maija ja kaksi poliisia aseet olalla ja muutenkin täydessä varustuksessa niin kuin täällä aina. Ensin ajateltiin, että tämäpä on turvallinen paikka, mutta ensimmäisen pidätyksen nähtyäämme en ole enää niin varma. 

Hotelliamme vastapäätä on yökerho, jossa bändi soittaa niin, että sängyssä maatessa tuntuu kuin olisi itse baarissa. Lapsia meteli ei tunnu haittavaan, mutta saa nähdä miten oman nukkumisen laita on. Ollaan siis aika kaukana viidakko tunnelmista ja tuntuu aika uskomattomalta, että näiden kohteiden välillä on vain 18 km. 

Nyt soikin sopivasti:

" It's my life

It's now or never

I ain't gonna live forever

I just want to live while I'm alive"

No näin justiin!