Bussilla Johor Bahruun

Aamu alkoi hyvällä aamiaisella. Itse en ihan täysillä pystynyt aamupalasta nauttimaan, sen verran maan vaihto kuitenkin mietitytti. Holiday Inn Singapore Orchard City Centre  hotellin aamupalalla  oli jo enemmän länsimaalaiseen makuun sopivia tuotteita. Kiva lisä edellisen hotellin tarjottaviin oli esimerkiksi pannukakut, juustot ja yksittäispakatut jugurtit. Mehuja oli montaa erilaista ja myös tuoreita hedelmiä oli suurempi valikoima. Lapsille oli oma pieni pöytä, jossa oli ainakin donitseja ja pieniä muropaketteja. Lapsille tuotiin myös omat ruokailuvälineet. Tarjoilija antoi vielä molemmille lapsille kylpyankat ruokailun päätteeksi.

Lapset oli hotellilla otettu muutenkin hyvin huomioon. Aamupalan jälkeen taas pakkailtiin tavarat ja kirjauduttiin ulos hotellista. Lapset saivat vielä lähtiessä puuhakirjat ja värikynät mukaansa. Kyselin respan naiselta olisiko bussilla helppo matkustaa Malesian puolelle. Hän katseli matkatavaroita ja lapsia ja pyöritteli vähän päätään. Nainen selitti, että bussi olisi halpa, mutta jaettu taksi olisi lasten kanssa helpompi. Oltiin jo sen verran selvitelty asiaa, että tiedettiin bussien lähtevän rajan tuntumasta Kranji-metroaseman läheltä. Päätettiin mennä metrolla sinne ja miettiä siellä seuraavaa siirtoa. 

Matka  metrolla kesti noin 40 minuuttia. Perillä ei paljon muita vaihtoehtoja näkynyt, joten päätettiin jatkaa matkaa bussilla. Ei tiedetty yhtään kumpaan suuntaan meidän tulisi lähteä, joten kyseltiin paikallisisilta neuvoa. Meidän piti mennä tien yli ylikulkusiltaa pitkin. Takaisin alas päästyämme bussi tulikin paikalle. Bussi oli ajanut kauas korokkeesta ja vähän oli hankaluuksia päästä rattailla täysinäiseen bussiin. Mies oli laukkujen kanssa maksamassa lippuja ja minä koitin päästä sivuovesta sisään. Onneksi ystävälliset Japanilaiset auttoivat ja nostivat rattaita. Sen verran kuskia taisi säätämisemme harmittaa, että oli veloittanut meiltä 1$ liikaa. Meitä tuo vajaa 0,70 € ei jäänyt harmittamaan. Yhteensä tuo matka meiltä neljältä maksoi 3,20 €. 

Seistiin bussissa kuin sillit suolassa, eikä me oikeastaan tiedetty mitä seuraavaksi tapahtuu. Bussi pysähtyi hetken päästä rajalle ja kaikki poistuivat autosta. Taas joku ystävällinen onneksi auttoi minua rattaiden kanssa. Seurattiin vaan muita ja päädyttiin passintarkastukseen. Kysyin passintarkastajalta pitääkö meidän mennä vielä bussiin ja vastaus oli kyllä. Vaihdettiin siis hissillä kerrokseen, josta bussit lähtevät. Johor Bahrun bussi tulikin juuri, kun päästiin hissistä ulos. Bussi ei tosin ollut sama kuin aikaisempi, mutta lähdettiin silti sitä kohti. Tien viereen ei päässyt mitenkään muuten kuin kiemurtelemalla sellaisen kaiteilla aidatun jonotus sokkelin läpi. Rattaat mahtuivat siitä juuri ja juuri, mutta eteneminen ei ollut mitenkään nopeaa. Kaikki paikalliset eivät näyttäneet kovin tyytyväiseltä, kun kiemurtelimme sokkelon läpi bussin odottaessa. Joku ystävällinen sentään taas auttoi tavaroiden kanssa. 

Bussi ei taaskaan kauaa ajellut, kun kaikki hyppäsivät jälleen pois kyydistä. Hypättiin muiden mukana ulos ja seurattiin taas passintarkastukseen. Tällä kertaa oltiin siis Malesian rajalla. Käveltiin vielä jonkin matkaa käytäviä pitkin ja päästiin lopulta ulos kaupunkiin. Passintarkastukset sujuivat nopeasti ja muutenkin voin kyllä suositella tätä tapaa matkustaa Singaporesta Malesian puolelle. Perille kyllä löytää, kun huutelee "Johor Bahru?, Johor Bahru?" ja seuraa paikallisia.

Hallista ulos päästyämme aloimme kuikuilla taksia tai oikeastaan teksiä, kuten niitä täällä Malesiassa kutsutaan. Teksejä oli kyllä pitki rivi, mutta kaikki olivat pieniä henkilöautoja. Meillä oli kuitenkin mukana kaikki matkatavarat ja rattaat. Kyselin kuskeilta isompaa taksia, mutta he väittivät, ettei sellaista ole. Eräs kuski yritti saada meitä menemään kahdella taksilla. Hotellillemme on rajalta kuitenkin sen verran matkaa, että matka eri autoissa ei tuntunut mielekkäältä. Siirryimme kauemmaksi jonosta ja kysyin asiaa eräältä vartijalta. Vastaus oli hieman epäselvä, mutta ymmärsin isompia takseja kyllä olevan, mutta niitä ei voi mitenkään tilata, vaan ne tulevat kun tulevat. 

Hetken aikaa vielä ihmettelimme, kunnes meidän kanssa jutellut kuski viittelöi meitä takaisin luokseen. Hän sanoi ottavansa meidät kyytiin. Toinen etupenkki työnnettiin niin taakse kuin mahdollista ja matkalaukut laitettiin siihen. Rinkka, reput ja rattaat tungettiin takaluukkuun. Kaikki mahtui juuri juuri kyytiin, kun rattaista irrotettiin vielä renkaat.

Matka hotellille kesti noin puoli tuntia ja maksoi 65 MYR eli noin 14 €. Hotelli on aika keskeneräisellä, mutta kauniilla paikalla.  Huone on siisti ja iso. Huoneessa on keittiö, olohuone ja makuuhuone, kaikki samassa tilassa. Lisäksi meillä on parveke ja iso kylpyhuone.

Hotellilla on kiva infinity-allas, joka käytiin jo testaamassa. Hotellin ympäristössä on vain ravintoloita ja muita turisteille tarkoitettuja palveluita. Kiersimme jo koko alueen etsiessämme sopivaa ruokapaikkaa.

Söimme eräässä ravintolassa kanaa, joka oli tosi hyvän makuista. En tiedä mitä kanan osaa se oli, enkä oikeastaan  ole läheskään varma, että se edes oli kanaa. Hyvänmakuisessa kastikkeessa oli lihan paloja, joissa oli luu. Huomenna taas muistetaan, että täällä kaikki annokset pitää tilata tuplana, jos ei halua lähteä nälkäisenä ravintolasta. Onneksi täällä on paljon automaatteja, joista saa ostettua nuudeleita :) Puikoilla on myös opittava syömään paremmin. Riisiä oli yllättävän helppo syödä, mutta kevätkääryleet lipesivät aina otteesta. Lapsilla on onneksi haarukat matkassa :)