Ensimmäinen lento Air Asialla

Nyt laahaa tekstit vähän perässä. Lomailu on niin kiireistä puuhaa, ettei ehdi kirjoittamaan. Nyt mies lähti lasten kanssa ostamaan vettä, joten sain hetken aikaa kirjoittaa. Prinsessa sai tänään uuden tyllihörhelö-mekon, joten nyt kelpaa kuljeksia.

Eilen aamiaisen jälkeen pakkailtiin vielä loput tavarat ja uloskirjauduttiin hotellista. Onneksi lähdettiin hyvissä ajoin, koska aulassa oli käynnissä uuden vuoden lohikäärmetanssi. Herra V sai Muumi-hatun täyteen karkkeja. Prinsessa oli vähän katkera, kun ei ollut itse kehdannut ottaa kuin yhden. Ei oltu tilattu etukäteen taksia, vaan luotettiin sen tulevan suht nopeasti. Taksi tulikin heti ja noin puolen tunnin matka kentälle alkoi.

Kuski oli juttutuulella ja kertoili niitä näitä alueesta, jolla oltiin yövytty ja yleensä Malesiasta. Oltiin perillä tosi ajoissa. Ihmeteltiin Johor Bahrun pientä kenttää, joka on nimeltään Senai International Airport. Oltiin yritetty tehdä lähtöselvitys netissä etukäteen, mutta meitä pyydettiin tekemään se tiskillä. Ennen lähtöselvitysaluetta kaikki laukut läpivalaistiin. Menimme läpivalaisun läpi todetaksemme, ettei lähtöselvitys ole vielä auennut. Pian kuitenkin Air Asian edustaja tuli kysymään minne olimme matkalla. Kerrottuani meidän menevän Kota Kinabaluun, lähti hän varausvahvistuksemme kanssa jonnekin ja tuli hetken päästä lippujen ja laukkujen tunnistetarrojen kanssa. Pääsimme viemään laukkuni ja painavat laukut lähtivät ensin. Viimeisen kevyemmän laukun kohdalla virkailija sanoi, että meillä on 2,2 kg yhteensä ylimääräistä. Meidän piti joko maksaa tai ottaa viimeisestä laukusta jotain pois. Harmittavaa tässä oli se, että oltiin etukäteen punnittu laukut. Ennen omat punnitukset on osuneet nappiin, mutta nyt vaaka näytti joka laukun kohdalla noin 500 g enemmän, kuin oma vaakamme. Neljästä laukusta sitä painoa kertyi sitten se reilu 2 kg. Ensin ihmeteltiin vähän aikaa, kunnes muistin laukussa olevan yhden ison vaippapaketin. Otin paketin laukusta ja punnitsimme sen; 2,2 kg! Siis laukku takaisin kiinni ja hihnalle. Nyt kelpasi viimeinenkin
laukkukin ja pääsimme jatkamaan toiselle hihnalle, jonne rattaat piti jättää. Virkailija ihmetteli, että olemme jo jättäneet kaikki maksetut laukut. Kun hän kuuli, että kyseessä on lastenrattaat, hän meni epäuskoisen näköiseksi ja pyysi saada nähdä laukkuun. Onneksi olimme kätkeneet kaksi vaippapakettia niin, että virkailija nähnyt niitä. Pitkien puheluiden jälkeen rattaat sai jatkaa matkaansa ruumaan.

Tässä vaiheessa aikaa ei enää ollutkaan niin paljoa ja kävimme syömässä nopeat nugetit ravintolassa. Tai no minähän en enää tässä vaiheessa luonnollisestikaan syönyt mitään, mutta muut. Sitten jatkoimme matkaa passintarkastuksen ja turvatarkastuksen läpi lähtöporteille. Lähtöportteja oli vain muutama, joten ei ollut vaikeuksia löytää oikeaa.

Myös vessoja oli vain muutama. Olin ollut aamulla hieman liian optimistinen Prinsessan mahan suhteen. Heti aamupalan jälkeen se alkoi reistailla ja vessaan oli päästävä aina ruuan ja juoman jälkeen. Lentokentällä ehdimme onneksi jonoista huolimatta käymään vielä muutaman kerran vessassa. Jo taksimatkalla Pinsessa valitti mahaansa, mutta päästiin onneksi kentälle puhtain housuin.

Koneeseen käveltiin lyhyt matka. Kone oli ihan siisti, mutta penkkirivit olivat tosi ahtaat. Nousussa kone piti epäilyttävää meteliä, mutta päästiin kuitenkin ilmaan. Muut eivät näyttäneet huolestuneilta eli ehkä se oli ihan normaalia. Kapteeni ja perämies tulivat vähän väliä ulos ohjaamosta ( ei onneksi yhtä aikaa!). Mitään turvaovia ei tietenkään ollut ja nähtiin suoraan ohjaamoon. Kiitin luojani, ettei koneessa ollut ilmeiseti potentiaalisia kaappareita.

Matka meni kuin elokuvissa. Ainoastaan enne nousua Prinsessa valitti hätää, mutta molemmat lapset nukahtivat nousun aikaan ja heräsivät laskussa. Laskeuduimme Kota Kinabalun kentälle 35 minuuttia etuajassa. 

Laskussa syödyt rusinat alkoivat vaivata Prinsessan vatsaa ja kävelymatka passintarkastukseen oli pitkä. Ehdimme taas onneksi ilman vahinkoja. Kota Kinabaluun kentällä taksi maksetaan etukäteen sisällä, jonka jälkeen mennään jonoon ulos. Jonoa ei ollut ja päästiin heti matkaan. Matka hotellille kesti noin 20 minuuttia. Prinsessa valitteli taas mahaansa. 

Hotellimme on kaupungin keskustassa ja todella siisti. Shokki oli silti aikamoinen, vaikka olimme siihen toisaalta varautuneetkin. Tällä aluella on myös paikallisten asutusta. Illalla totesimme, että syömme ensimmäisenä iltana hotellilla. Ruuan jälkeen kävimme vielä hotellin takana olevilla kojuilla ostamassa pussillisen banaaneja hintaan 0,70 €. Banaanit olivatkin hyviä ja molemmat lapset söivät kolme. Lyhyellä matkalla näimme mm. neljä rottaa. Nyt ei olla enää ihan niin siistissä lomakohteessa
:)