Käynti Sentosalla

Tänään aamu alkoi vieläkin myöhemmin. Eilen olimme saaneet kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi hotellilta lahjan. Punaisessa kassissa oli kaksi mandariinia ja punainen kuori, jossa oli kaksi kolikkoa.  Täällä on tapana antaa uuden vuoden kunniaksi lahjoja. Monilla näkyikin kaupungilla olevan pieniä punaisia paperikasseja. Mandariinit liittyvät jotenkin tähän juhlaan ja niitä kuuluu antaa aina kaksi, koska se tuottaa onnea. Käsittääkseni sukulaiset antavat naimattomille läheisilleen myös rahaa punaisessa kuoressa. Meidän hotellilta saaman lahjan saatteena oli myös viesti, jossa hotellin vieraat kutsuttiin uuden vuoden päivänä katsomaan lohikäärmetanssia hotellin aulaan aamiaisen jälkeen klo 10.30. Mehän ajattelimme eilen, että pakataan päivän kamat aamulla valmiiksi ennen aamupalalle menoa ja lähdetään esityksen jälkeen heti päivän retkille.

No, herättiin klo 10 ovikellon ääneen. En tiedä kuka kelloa soitti, mutta kiitos hänelle. Pomppasimme pikavauhtia sängystä ja nautimme pika aamiaisen. Minä lähdin Prinsessan kanssa jo edeltä katsomaan tanssia, kun kuulimme rummutusta. En ole ehtinyt tähänkään aiheeseen paremmin tutustua, mutta miehet siis pukeutuvat lohikäärme asuun ja esittävät jonkinlaisen tanssiesityksen. Mukana on aina sellainen hymyilevä pullea ukkeli ja rumpujen soittajia. Rumpujen pauke onkin melkoinen, kun ryhmä saapuu paikalle. Me ei esitystä kovin hyvin nähty, koska edessämme oli paljon ihmisiä. Välillä näimme mandariinin kuoria ilmassa ja kun lohikäärme poistui paikalta, oli lattialle jäänyt konfetteja, kuorittuja mandariineja, niiden kuoria ja iso kuivakakku.

Esityksen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme mrt:llä Sentosan saarelle. Pari muutakin oli päättänyt tehdä samoin. Intialaisen näköisiä miehiä vaelteli suurissa laumoissa joka puolella. Heidän silmissään me olemme ilmeisesti jonkinlainen nähtävyys ja suoranainen tuijottaminen on välillä aika kiusallista. Monet myös naureskelevat ja osoittelevat meidän lastenrattaita, joissa lapset istuvat päällekkäin. Se taas on aivan erilaista huomiota, eikä häiritse meitä. Kuljimme jonossa metrosta

toiseen ja Sentosa Boardwalk -kävelysilta pitkin saarelle.

Tällä kertaa tyydyimme vain kävelemään ja ihmettelemään saarta. Ajanpuutteen lisäksi koimme, että lapset ovat vielä liian pieniä esimerkiksi Universal Studios -puistoon. Kalliit pääsymaksut olisivat menneet vähän hukkaan. Ihmisiä oli joka paikassa ihan valtavasti ja kuljimme yhtenä massana paikasta toiseen. Kävelimme Resort World Sentosan läpi ja sieltä suunnistimme Palawan Beachille, joka olikin kaunis vaalea hiekkainen ranta. Lapset kävivät uimassa ja leikkipuistossa rannalla, jonka jälkeen lähdimmekin suunnistamaan pois saarelta. 

Arvoimme taas hetken aikaa suuntaa ja lähdimme kävelemään tietä pitkin. Tovin käveltyämme näimmekin iloksemme Vivo City ostoskeskuksen, jossa mrt asema sijaitsee. Ainoa huolen aihe oli se, että kävelytie kapeni yhtäkkiä ja liikenne oli melkoinen. Hyvin siinä silti pääsi kulkemaan, kunnes se loppui kokonaan. 

Edellämme oli koko matkan kulkenut kaksi Japanilaista nuorta miestä ja yhdessä siinä sitten hetken ihmettelimme. Vaihtoehtoja oli kaksi: kulkea koko pitkä matka takaisin saarelle tai päästä tien yli. Valittiin jälkimmäinen. Ei ehkä järkevin teko, mutta selvittiin kuusi kaistaisen tien toiselle puolelle. Toinen Japanilainen toimi varmistajana ja huusi minulle ja toiselle miehistä koska voimme ylittää tien. Oma mies oli tietysti loikkinut tien yli ajat sitten. Lupaan, ettei tämä tule toistumaan! Alun perin meidän teki vähän mieli tulla saarelta pois köysirataa pitkin, mutta totesimme senkin liian kalliiksi. Pääsylippu olisi maksanut aikuiselta 29$  ja lapselta 18 $. Toinen tapa olisi ollut käyttää Sentosa Express -pikaraitiotietä, mutta junat olivat niin ruuhkaisia, että jätimme nekin tällä kertaa kokeilematta.

Tankkasimme ostoskeskuksessa juoma varastoja ja lähdimme kolmella metron vaihdolla kohti Marina Bay Sandsin asemaa. Kävimme syömässä Food Courtissa, jossa sähläsimme taas huolella. Yhden kojun myyjä yritti myydä meille väkisin kanariisi ateriaa, johon kuului keitto, riisi, kanat ja jotain vihanneksia. Hinta oli 14$ ja luulin, että annos on isompi ja jaettava. Maksaessasi ihmettelin vaihtorahojen vähyyttä ja huomasin heti, että hinta olikin yhdeltä hengeltä. Halusin heti perua ostoksen, koska eivät lapset sellaisia määriä syö. Se olikin sitten hankalampi juttu ja myyjä alkoi kovin tympeäksi. Ensin paikalle pyydettiin kokki, jolle yritin selittää, että olin ymmärtänyt väärin ja

haluaisin nyt perua kaupat. Kokki oli ihan yhtä tympeä, eikä millään voinut ymmärtää moista pyyntöä. Paikalle alkoi lapata takahuoneesta kauluspaitaisia miehiä, jotka käskivät myyjää antamaan

rahani takaisin. Mentiin seuraavalle kojulle, josta ostettiin tandoorikanat, jotka maksoivat  reilu 8$ annokselta. Ruoka oli hyvää, joskin se ehti jäähtyä pöytää etsiessä. Paikka oli aivan täynnä ja lisää väkeä lappasi sisään. Ei ehkä olla vielä tarpeeksi kokeneita pöydän metsästäjiä, koska ei meinattu saada mistään pöytää. Lopulta saatiin seisomapaikat ja kaksi tuolia. Prinsessa piti toista tuolia pöytänään ja Herra V istui toisella tuolilla. Herra V oli onneksi niin nälkäinen, että suostui syötettäväksi :)

Ruuan jälkeen lähdettiin uuden vuoden juhliin, jotka jäi meiltä eilen väliin. Paikka oli koristeltu hienosti. Siellä oli myös esiintymislava, jonka eteen jotkut jo jonottivat. Siellä oli ilmeisesti jonkinlainen esitys pariinkin otteeseen illan aikana. 

Me suunnistimme alueelle, jossa oli lapsille erilaisia aktiviteetteja. Oli erilaisia pelejä, ongintaa ja huvipuistolaitteita. Musiikki soi aika kovaa ja paikalla oli kunnon markkinatunnelma. Prinsessa halusi tietenkin pomppulinnaan ja olihan sinne sitten Herra V:n päästävä mukaan. Liput maksoivat 2,5$/kpl ja pomppulinnaan tarvittiin kolme lippua. Aika suolainen hinta, varsinkin kun pomppia sai 5 minuuttia. Lopulta olin vain onnellinen aikarajoituksesta. Meno oli aikamoista ja Herra V painoi puolet isompien ja ei niin varovaisten lasten mukana.

Juhlilta kävelimme vielä Singapore Flyerille, joka on 165-metrinen maailmanpyörä ja yksi Singaporen tärkeimmistä nähtävyyksistä. Ihmettelimme pyörää alhaalta käsin ja katselimme vielä rannan toisella puolella näkyviä "ihmepuita" iltavalaistuksessa.

Matkalla hotellille juoksimme vielä Suntec City - keskuksen käytäviä sinne tänne etsiessämme kahvia ja jotain iltapalaa. Hotellille päästyämme jalat olivat aivan turtana päivän kävelystä. Kävimmekin vielä vilvoittelemassa hotellin uima-altaalla ennen suihkua ja nukkumaan menoa.